Kari Vitikainen Maailmankatsomuksellista

Radikaalia islamia yliopistossa ja sen ulkopuolella

  • Suuri Koraani Iranin Qomissa
    Suuri Koraani Iranin Qomissa
  • Mies rukoilee Bursassa
    Mies rukoilee Bursassa

Joitakin vuosia sitten yritin etsiä Istanbulin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjakaupasta hyvää Koraanin selitysteossarjaa. Kysyin neuvoa kirjakaupan myyjältä. Myyjä huomasi, että kaupassa oli parhaillaan asioimassa myös islamilaisen teologisen tiedekunnan eksegetiikan professori, joten myyjä kehotti minua kääntymään varsinaisen asiantuntijan puoleen. Esitin asiani tälle ystävälliselle herrasmiehelle. Sanoin, että en halua mitään radikaalia selitysteosta, vaan sellaisen, joka edustaisi Turkissa mahdollisimman laajalti hyväksyttyä Koraanin tulkintaa. Professori ehdotti minulle tunnettua Koraanin selitysteossarjaa, joka hänen mielestään edusti konservatiivista, mutta kuitenkin hyvin maltillista näkemystä  Koraanista.

Päästessäni tällaisen asiantuntijan juttusille paikassa, jossa oli hyllymetreittäin islamilaista teologista kirjallisuutta, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kysyin professorilta, että entä jos olisin etsinyt radikaalimpia näkemyksiä edustavaa  Koraanin selitysteosta, mitä professori olisi silloin suositellut. Professori silminnähden innostui kysymyksestäni ja etsi hyllystä oman kirjansa, jonka halusi saman tien antaa minulle lahjaksi.

Heti työpöytäni ääreen päästyäni suurella mielenkiinnolla tutustuin lahjakirjaani ja sen ”radikaaleihin” tulkintoihin. Hyvin pian ymmärsin, että professorin radikaalius oli rauhaa rakentavaa ja suvaitsevaa radikaaliutta. Professori käsitteli kirjassaan joitakin sellaisia Koraanin jakeita, joita yleensä nostetaan esille, kun islamista halutaan antaa sotaisa kuva tai kun halutaan korostaa eroja muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. Yksi tällaisista jakeista löytyy Al-Maidanin suuran jakeesta 51: ”Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, – he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.”

Kirjassaan professori selitti, että tämä Koraanin jae viittaa sotatilanteeseen. On  tietysti luonnollista, että Koraani kieltää liittoutumasen vihollisen kanssa kesken taistelun. Tällöinhän olisi kyse maanpetturuudesta. Professori kuitenkin vakuutti, että normaalioloissa kristityn ja muslimin välinen ystävyys on sallittua ja jopa suotavaa. Porfessorin radikaalius oli hyvin erilaista, kuin se radikaalius, johon länsimaisessa kontekstissa useinmiten viitataan, kun puhutaan ”radikaaleista muslimeista”.

Eräs salafismiin kallellaan oleva turkkilainen muslimiystäväni (tai ainakin silloin luulin häntä ystäväkseni) siteerasi samaa jaetta, kun haastoin häntä joku vuosi sitten facebookin kautta käymässämme keskustelussa  tuomitsemaan ISIS:n taistelijat islamin ulkopuolelle ja yhtymään niihin muslimeihin, jotka julkisuudessa kritisoivat ISIS:n tekemiä tulkintoja Koraanista ja sunnasta. Tiesin, että muslimeilla on korkea kynnys tuomita toisia muslimeja ei-muslimeiksi. Silti yllätyin, kun vastauksessaan ystäväni ISIS:n tuomitsemisen sijaan sanoi, että hänelle on kunnia seistä ISIS:n sotureiden rinnalla uskottomia vastaan. Edellä mainittuun Koraanin jakeeseen viitaten ystäväni muistutti, että ISIS:ä kritisoivat muslimit ovat pettäneet muslimiyhteisön ja tulleet ei-muslimien liittolaisiksi. Ystäväni tarkensi vielä, että hän ei hyväksy kaikkia salafistien tekoja, mutta hän hyvillä mielin liittyy salafistien kritiikkiin maallistuneita muslimeja kohtaan.

Hieman pöyristyneenä ystäväni kommentista ihmettelin vastauksessani, että kuinka ystäväni voi sanoa pitävänsä kunniana seistä sellaisten ihmisten rinnalla, jotka olisivat tilaisuuden tullen valmiita tappamaan minut. Samalla ihmettelin, että kuinka hän voi samaan aikaan haaveilla opiskelupaikoista länsimaisissa uskottomien yliopistoissa, jos hän ei voi olla ei-muslimien ystävä. Vastaukseksi sain lainauksen Al’Imran suurasta (jae 118): Katso, te (muslimit) olette sellaisia, jotka rakastatte heitä (ei-muslimit), mutta he eivät rakasta teitä; te uskotte koko Pyhään kirjaan, ja kun he tapaavat teidät, he sanovat: »Me uskomme», mutta omissa oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitä vastaan. Sano: »Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydäntenne sisimmät aivoitukset.»

Keskustelussamme ystäväni esitti minulle da’wa’n eli hän kutsui minua kääntymään islamiin. Ehkä se oli osoitus hänen lainaamassaan Koraanin jakeessa mainitusta ”rakkaudesta” minua, ei-muslimia, kohtaan. Käsitin, että jos en kääntyisi islamiin, välillämme olisi sellainen maailmankatsomuksellinen railo, joka tekee aidon ystävyyden mahdottomaksi. Varsin radikaalia, ajattelin. Pian keskustelumme jälkeen, kaveri katosi Facebookista, ja samalla kadotin vuosia jatkuneen yhteyteni häneen.

Mitä näistä kokemuksista voi oppia? Vähintäänkin sen, että radikaaliutta on monenlaista.

Taannoin keskustelin Irakista tulleen, Suomessa kristinuskoon kääntyneen,  pariskunnan kanssa. He kokivat kipeänä asiana, että kääntymyksen jälkeen Suomessa asuvat muslimituttavat ovat ruvenneet karttamaan heitä, Irakissa asuvat sukulaiset ovat katkaisseet välinsä heihin ja joku sukulaismies on jo ehtinyt lähettää uhkauksiakin islamista pois kääntymisen takia. Oleskelulupa Suomessa näyttää olevan perheelle elämän ja kuoleman kysymys.

Viime viikkoina on keskusteltu islamilaisen teologian opetuksen aloittamisesta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Lehtoriksi valittu tohtori Mulki Al-Sharmani on tuottelias tutkija, joka on kirjoittanut muun muassa islamista feministisestä näkökulmasta. Teologia.fi sivuston haastattelussa (13.1.2018) Mulki Al-Sharmani toteaa, että ”tutkittavat yhteisöt ja yksilöt tulee osallistaa itse tutkimukseen, ja tutkimuksella tulee olla yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa”. Mielenkiintoista nähdä, kuinka suomalaisten muslimiyhteisöjen keskuudessa tehtävä tutkimuskohdetta osallistava tutkimus muokkaa kuvaamme islamista ja kuinka tutkimus osaltaan vaikuttaa muslimiyhteisöihin.

Toivon, että islamtutkijoilla on rohkeutta jatkossa enenevissä määrin ottaa kantaa myös sellaisiin muslimiyhteisöissä vaikuttaviin Koraanin tulkintoihin, jotka tekevät ystävyyden muslimin ja ei-muslimin välillä mahdottomaksi ja jotka johtavat islamista poiskääntyneiden halveksimiseen ja uhkailuihin. Mielelläni näkisin globaalissa muslimiyhteisöissä lisää istanbulilaisen teologian professorinkin edustamaa Koraanin tulkinnallista radikaaliutta, joka mahdollistaa hyväntahtoisen rinnakkaiselon ja jopa ystävyyden muslimien ja ei-muslimien välillä.

Monet islamilaisen teologikoulutuksen aloittamista kritisoinneet näkevät toiminnan resurssien haaskaamisena. Tässä vaiheessa on vielä turhan aikaista jaella arvosanoja. Aika näyttää, miten lehtori Mulki Al-Sharmanin asettama tavoite tutkimuksesta, jolla on ”yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa” realisoituu. Jos tutkimustulokset muuttavat maailmaa sellaiseen suuntaan, että esimerkiksi tuntemani kristityksi kääntynyt irakilainen pariskunta tulee vähemmän halveksituksi Suomessa islaminuskoisten maamiestensä taholta tai että pariskunnan pitää vähemmän pelätä henkensä puolesta, jos perhe palautetaan  Irakiin, uskallan sanoa, että yliopiston resursseja voisi käyttää huononminkin. Toki tällaista muutosta edistävä islamtutkimus olisi varsin ”radikaalia”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Ihan mielenkiintoinen teksti. Ongelmahan islamissa on se mistä (suuri osa) mm. kristityistä ovat päässeet eroon eli kirjaimellinen tulkinta, jota suurin osa kannattaa (tulkintoja toki on monia). Toinen maltillistava konsti tosiaan on maallistuminen eli muslim-in-name-only kuten useimmat mm. kristityt suomalaiset ovat kristittyjä-in-name-only eivätkä sinällään usko koko "pyhään kirjaansa" - kunhan eivät jaksa lähteä kirkosta poiskaan, koska kirkkohäät sun muut perinteet...

****************************************************

"Aika näyttää, miten lehtori Mulki Al-Sharmanin asettama tavoite tutkimuksesta, jolla on ”yhteiskunnallista sekä poliittista painoarvoa” realisoituu. Jos tutkimustulokset muuttavat maailmaa sellaiseen suuntaan, että esimerkiksi tuntemani kristityksi kääntynyt irakilainen pariskunta tulee vähemmän halveksituksi Suomessa islaminuskoisten maamiestensä taholta tai että pariskunnan pitää vähemmän pelätä henkensä puolesta, jos perhe palautetaan Irakiin, uskallan sanoa, että yliopiston resursseja voisi käyttää huononminkin. Toki tällaista muutosta edistävä islamtutkimus olisi varsin ”radikaalia”.
"

Toivoahan sopii aina. Olen valitettavasti jokseenkin pessimistinen. Mulki Al-Sharman on puolustellut shariaa, eikä katso että Koraanin tutkimuksessa tulisi käyttää samoja akateemisia tutkimusmenetelmiä kuin Raamatun tutkimuksessa. Koraania pitäisi muka lähestyä sen omista lähtökohdistaan ... juuri mikään hyödyllinen tuskin sieltä kirjaimellisen tulkinnan puolelta kamalasti lähtee kehittymään. Jos lähtökohta jo on hyväksyttynä siitä, että Koraani on jumalan hyväksymää erehtymätöntä tekstiä, niin vaikea nähdä miten siitä synkästä metsästä päästään parempaan suuntaan. Kirjaimellisena käsitettävän tekstin kauneinkaan ja hyvää tarkoittavin tulkintakaan ei pääse kaikista kauheuksista eroon.

Käyttäjän KariVitikainen kuva
Kari Vitikainen

Esiin nostamasi sharia-kysymys on mielestäni vähän monimutkaisempi, kuin se yleensä some-maailman kommenttiketjuissa ymmärretään. Sharia-keskustelussa muslimien ja meidän lännessä asuvien ei-muslimien puheet eivät oikein kohtaa. Lännessä sharia terminä tuo usein ihmisten mieleen käsien katkomiset ja muut tällaiset brutaalit rangaistukset. Muslimit tuskin ensisijaisesti ajattelevat näitä brutaaleja rangaistuksia puolustaessaan shariaa, vaan tekevät sitä oman maansa kontekstista käsin, jossa valtio usein edustaa korruptiota ja sortoa. Tällaisessa kontekstissa muslimit näkevät sharian oikeudenmukaisena järjestelmänä suhteessa olemassaolevaan järjestelmään. Suomen kontekstissa sharian puolustaminen on vaikeampaa, koska yhteiskuntajärjestelmästämme on haastavampi osoittaa asioita, joihin sharia toisi parannusta (toki tässäkin voi joku ajatella onnistuvansa) ja tämän vuoksi suomalaisista sharian ihannointi tuntuu käsittämättömältä. Toki toinen taso asiassa on, että muslimit uskovat sharian taustalla olevan Jumalan säätämyksen, jolloin kyse ei ole enää vain yhteiskunnan parantelemisesta, vaan Jumalan käskystä. Tästä näkökulmasta käsin uskotaan sharian olevan hyvä ja tavoiteltava asia joka tapauksessa, vaikka sitä ei itsekään oikein ymmärtäisi.

Kuten tämä muutaman vuoden takainen tutkimus osoittaa, shariaa ihannoivien muslimien määrä on prosentuaalisesti varsin korkea: http://www.pewforum.org/2013/04/30/the-worlds-musl.... Jotkut pitävät tätä todisteena muslimien radikaaliudesta. Samassa artikkelissa on toinen tilasto, jossa kysytään kuinka moni suhtautuu ISIS:iin myönteisesti (taustalla varmaankin ajatus islamilaisesta kalifaatista, jossa sovelletaan shariaa). Luku on paljon pienempi (joskin silti huolestuttavan korkea monissa maissa, kun ajatellaan, että kyse on kuitekin miljoonista ihmisistä). Mielestäni nämä kaksi lukua puhuvat samansuuntaista, kuin tuossa edelleä esitin.

Teologisen tiedekunnan tiedotteissa lupaillaan "moniulotteista ymmärrystä islamin teksteistä". Jotenkin itse ajattelin, että tähän liittyisi myös esim. historialliskriittinen lähestymistapa. Tähän viittaisi myös Mulki Al-Sharmanin oma tutkimustyö, jossa islamin tekstejä lähestytään feministisistä näkökulmista, joka varmasti konservatiivisista näkökulmista käsin katsottuna nähdään varsin modernina lähestymistapana islamin teksteihin. Eri asia on sitten tavoitetaanko tällä näkökulmalla ilmiön todellista olemusta vai onko kyse ehkä pikemminkin ohjelmasta, jolla tutkittava kohde pyritään muuttamaan oman näköiseksi. Tämän onkin jo toinen keskustelu. Mutta aika tosiaan näyttää, millaiseksi tutkimus muodostuu. Muistatko, missä oli tuo viittaamasi lausunto, jossa "Koraania pitäisi lähestyä sen omista lähtökohdistaan". Minua kiinnostaisi lukea kyseinen teksti.

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Kari. Pidin. Ajattelen; Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi. Mikäli en olisi saanut sitä Jumalan armoa, että olen saanut jo nuorena tulla tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Olisin muslimi tai ateisti. Toivoisin, että joku ihminen minut evakelioisi Jeesukseen Kristukseen uskovaksi, koska ei meille ole muuta nimeä annettu, missä on meidän pelastumisemme Iankaikkiseen Elämään. Lämpimin, Siunaavin terveisin Lasse Hietanen.

Käyttäjän KariVitikainen kuva
Kari Vitikainen

Onkin mielenkiintoista se, että joku syntyy Irakiin ja joku Suomeen ja miten se vaikuttaa siihen, mitä meistä tulee. Tekstissä viittaamani irakilainen pariskunta kertoi minulle oman tarinansa. Vaimo oli käynyt jo Irakissa ennen sotia kristityn parturin (varmaankin sikäläisiä assyrialaisortodokseja/kaldealaiskatolisia) luona ja keskustelujen myötä mielenkiinto kristinuskoa kohtaa oli herännyt. Aviomies sai kuulla näistä keskusteluista vasta Suomessa, kun vaimo halusi päästä täällä kirkkoon. Jos Suomessakin tällainen kääntymys on muslimilta varsin radikaali päätös, Irakissa se olisi ainakin inhimillisesti katsottuna liki mahdoton ajatus. Aviomies kertoi, kuinka heidät oli koulussa pienestä pitäen hyvin systemaattisesti indokrinoitu näkemään kristinusko ja kristityt pahoina (joka käytännössä tarkoittaa koko läntistä maailmaa heidän näkökulmastaan) ja tämän epäluulon voittamiseen oli korkea kynnys. Repäisy irti irakilaisesta kontekstista on mullistanut koko maailmankuvan ja paluuta entiseen ei enää ole.

Käyttäjän timosaloviita kuva
Timo Saloviita

Kiinnostavia kertomuksia tuntemattomasta maailmasta, jonne vain riittävä kielitaito (turkin kieli) avaa pääsyn.

Seuraava lainaus Vitikaiselta maalaa mielestäni liian ruusuisen kuvan asioista:

"Teologisen tiedekunnan tiedotteissa lupaillaan "moniulotteista ymmärrystä islamin teksteistä". Jotenkin itse ajattelin, että tähän liittyisi myös esim. historialliskriittinen lähestymistapa. Tähän viittaisi myös Mulki Al-Sharmanin oma tutkimustyö"

Kyllä kai on uskottavampaa, että historialliskriittinen ote merkitsee kuolemantuomiota sharian nojalla. Myös Mulki Al-Sharmani on sanoutunut sellaisesta irti. Tämän takia oli iso tappio Helsingin yliopistolle ettei uskallettu lähteä tieteellisen islamin tutkimuksen polulle, joka on valitettavan vähän tallattu.

Käyttäjän KariVitikainen kuva
Kari Vitikainen

Toki on tärkeää tutkia pyhien tekstien syntyprosesseja ja vaikkapa islamilaisen historiankirjoituksen todenperäisyyttä yms., mutta tällaisen tutkimuksen kautta ei välttämättä päästä kovin syvälle islamiksi kutsuttuun kulttuurisessa todellisuudessamme vaikuttavaa elämäntapaa. Lähestymistapoja uskonnon tutkimukseen on monenlaisia. Itselleni johtoajatuksena on ollut pyrkimys ymmärtämään itselleni vierasta maailmankatsomusta eli tässä tapauksessa islamia. Usein, ei todellakaan aina, tulokulmani on enemmän fenomenologinen ja eksistentiaalinen. Tällaisessa tutkimuksellisessa asetelmassa ei välttämättä ole tarvetta ottaa kantaa pyhien kirjojen uskomusväitteiden totuudellisuuteen vaan huomio kiinnittyy siihen, millaisia toiminnan muotoja ja merkityksiä tekstien pohjalta syntyy kulttuurisessa todellisuudessamme.

Tutkimissani turkkilaisten imaamikoulujen oppikirjoissa länsimaista tieteellistä edistystä toisaalta ihailtiin, mutta toisaalta tieteellisen tutkimuksen puolueettomuuden suhteen jätettiin ilmoille vahva epäilys. Yksi suuri kysymys uskonnon tutkimuksessa mielestäni on se, että onko tärkeää, että myös tutkimuskohde itse tunnistaisi itsensä siitä tehdyistä kuvauksista. Ilmeisesti turkkilaisten imaamikoulujen oppikirjojen kirjoittajien kritiikki nousi kokemuksesta, että länsimaiset tutkijat eivät heidän mielestään osu kohteeseensa. Jotenkin tämä asetelma konkretisoitui myös imaamikoulun vertailevan uskonnonhistorian oppikirjassa, jossa yritettiin kuvailla kristinuskoa. Se tehtiin viiden islamilaisen peruspylvään näkökulmasta. Mielestäni aikalailla metsään mentiin siinä, ainakin näin luterilaisittain ajatellen, kun kristinuskon olemusta selitettiin vaikkapa pyhiinvaelluskäsitteen kautta. Jos laitamme tutkimamme ilmiön johonkin sille täysin vieraaseen kontekstiin, voi olla, että piirrämme kohteesta kuvan, joka näyttää enemmän meiltä itseltämme kuin tutkimuskohteeltamme.

Timo, millaista olisi mielestäsi "tieteellinen islamin tutkimus"? Millaisia tutkimusaiheita ja metodeja käyttäisit?

Käyttäjän timosaloviita kuva
Timo Saloviita

Tarkoitin historialliskriittistä islamin tutkimusta johon itsekin viittasit. Esimerkiksi Koraanin tutkimuksessa voi käyttää Raamatun tutkimuksesta tuttuja metodeja. Tämä linja on vasta alussa ja siltä voi odottaa merkittävää uutta tietoa. Se on myös paljon tärkeämpää kuin vaikkapa niin sanottu laadullinen tutkimus muutaman valitun muslimin huivin käytöstä Helsingissä.

Toivon jatkoa väitöskirjasi havaintojen esittelylle sopivin annoksin. Se on harvinaista tietoa.

Käyttäjän KariVitikainen kuva
Kari Vitikainen

Kiitos. Yritän aina välillä jotain kirjoitella.

Toimituksen poiminnat